Runeberg: Lopettakaa jo se hoilaus, alamme lähestyä pesää!

Sibelius: Niin, miksi meidän nyt tänne siis pitikään lähteä tällaisella tohinalla?

Runeberg: No ryssen fitta, kun hullu emokarhu on ollut syömässä humalasalkojani ja se täytyy ajaa pois!

Mannerheim: Sine tärkoitat, että se täätyy tappaa.

Lönnrot: Mieluiten niin, että saadaan peijaiset!

Koskenniemi: Olen jo vainuavani karhua.

Snellman: Hoi, katsokaa kaikki tuonne vasemmalle!

Sibelius: Siellä niitä karhusia sitten on!

Runeberg: Nuo ovat vasta pentuja, ei niiden päistä ole juhlasalini seinälle.

Sibelius: Vai siksikö sinä sitä karhua haluatkin!

Runeberg: Vaiti! (osoittaa musketilla)

Leino: Oi, miten ihania nalleja!! Söpöliinejä!! (juoksee karhunpentujen luo ja alkaa telmiä niiden kanssa)

Runeberg: Saatanan hullu, mitä sinä oikein teet!

Koskenniemi: Tule pois sieltä, Eikka!

Snellman: Mitäköhän tästäkin tulee?

(Kaikkien huomion ollessa Leinon ja karhunpentujen leikkisyydessä takaa kuuluu yhtäkkiä hirmuinen ryske ja karjunta)

Lönnrot: Olemme emon ja pentujen välissä!!

Mannerheim: Evetkee tuli!

Sibelius: Piilukko ei tepsi!

Runeberg: Eikä musketti!

Lönnrot: Eikä revolveri!

Snellman: Se tulee vaan! Väistäkää helvetissä!

(Suurmiehet jakautuvat eri puolille ja raivoisa emokarhu rynnistää välistä Eino Leinon kimppuun)

Koskenniemi: Oi mun päivieni pimeys!

Lönnrot: No voi saatana! Ampukaa sitä pyllyyn!

Mannerheim: Selle on liika kova panssari! Eino Leino on mennyttä määstä! Nalle raadelee!

Runeberg: No menköön sitten, äpärä!

(Yhtäkkiä kuitenkin jostain kuuluu aikaisempaakin kovempi ryske ja karjuminen. Kuusenoksien välistä rynnistää alaston Aleksis Kivi lihakset pullottaen hullun kiilu silmissänsä.)

Sibelius: Mitä helvettiä?

(Aleksis Kivi ryntää emokarhun kimppuun ja alkaa painia vimmatusti sen kanssa.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Melkoinen esitys!

Lönnrot: Hyvä, Aleksis! Näytä sille närhen muna!

Snellman: Se oli metsämiehen työ!

(Tunnelma kuitenkin muuttuu kun Kivi ja emokarhu alkavatkin hyväillä hellästi toisiaan ja painautuvat sammalmättäälle rakastavaan syleilyyn.)

Runeberg: No mitä helvettiä!

Koskenniemi: Sujuu kai se noinkin. Karhu lienee kaadettu.

Leino: Uuh huh huh...

Lettuja/lättyjä/räiskäleitä/isoja ohukaisia tulee paistettua aika usein. Yleensä jauhoina käytän vehnän ohella ohrajauhoja, mutta nyt vaihteeksi laitoin kaurajauhoja. Ihan kokonaan en tykkää kaurajauhoista tehä, mutta tälleen noin puolet/reilu puolet jauhoista kauraa, niin on meille sopivia. Näinkin tehden tulee letun rakenteesta ja mausta erilainen, mitä ihan kokonaan vehnästä tehdyt ovat. Minä otin lättyjen lisukkeeksi ylimmän kuvan mukaisesti vaniljarahkaa ja mansikka-raparperihilloa. Simppeliä herkkua!

Kuvassa olevilla suhteilla tein taikinan ja annoin sen tekeentyä puolisen tuntia. Vähän enemmän jauhoja kaipasi taikina mitä perusohje: jauhoja on puolet nesteen määrästä tilavuusmittoina. Taikina kannattaa myös aina sekoittaa pohjaa myöten ennen ottamista. Käyttäni kaurajauho oli Myllyn paras täysjyväkaurajauhoa, mitä yllensäkkin käytän.

Kahden pannun taktiikalla paistan yleensä lätyt. Jos isompi taikina, mahtus vielä pienempiäkin pannuja lisäksi levyille. Siinä saakin sitten olla paistossa ripeänä, jos vaikka paistaa neljällä pannulla samanaikaisesti.